”Nyt haussa raudanluja ammattilainen näköalapaikalle osaavaan tiimiin kilpailukykyisellä palkalla!”
Eli siis mitä?
Työpaikkailmoitukset ovat täynnä itseään toistavia latteuksia, kuluneita termejä ja tarpeetonta taivaanrannan maalailua. Sekä työntekijä että työnhakija tuntuvat toisinaan olevan ulapalla siitä, mitä halutaan, milloin halutaan ja missä halutaan. Me Henkilöstöliigassa päätimme kutsua koolle alan asiantuntijoita pyyhkimään pölyt pois rekrytointiin liittyvien myyttien päältä ja päästää auringonvalon komerossa homehtuneiden käytäntöjen ylle.
Lassila & Tikanoja on ympäristöhuollon ja kiinteistöjen sekä laitosten tukipalvelujen tuottamiseen keskittynyt palveluyrityskonserni, joka työllistää noin 8 200 tekijää. Anna Kallio työskentelee L&T:n rekrytointipäällikkönä vetäen viiden hengen rekrytointitiimiä, ja rekrytointitehtävistä L&T:llä hänellä on kokemusta jo 12 vuoden ajalta. Riia Rinne toimii L&T:n HR-asiantuntijana ja on pitkään tukenut ja auttanut rekrytoivia esimiehiä resursointiin liittyvien kysymysten kanssa. Mitä Anna ja Riia ajattelevat tämän päivän rekrytoinnista ja mitä vinkkejä he antavat paitsi työnhakijoille myös rekrytoiville työnantajille?
Kuinka monta näköalapaikkaa Suomeen mahtuu?
Työilmoitukset ovat nopeasti valuneet monikanavaiseen ympäristöön, jossa työnhakijoista kilpaillaan erilaisin sanakääntein ja korulausein. Anna ja Riia toivoisivat, että liirumlaarumit saataisiin hakuilmoituksista pois ja kannustavat välillä vähän räväyttämäänkin. ”Mikä todella ihmisiä kiinnostaa voisi olla palkka, rekrytoinnin eteneminen tai vaikka tulevien tiimiläisten kommentit ja ajatukset, mutta nämä ovat syystä tai toisesta usein sellaisia tabuja, joita ei ilmoitukseen laiteta”.
Tärkeää on myös kyetä objektiivisesti näkemään ilmoituksen realistisuus. Usein rekrytoivalla henkilöllä on vahva tunneside rekrytointiin ja ilmoitukseen halutaan listata kaikki toiveet ja unelmat. Pian osaamiskriteerien lista on pitkä kuin nälkävuosi, mutta näkyykö tämä yrityksen tarjoamassa? ”Kyllä niiden kriteerien pitää korreloida tarjoaman kanssa. Eikä työnkuvaan kannata laittaa mitään sellaista, mitä työ ei todellisuudessa ole. En usko, että Suomessa on niin monta näköalapaikkaa kuin mitä ilmoitusten perusteella voisi luulla”, Anna sanoo.
Senior Odd Job Title Delegator – osaaminen titteleiden edelle
Paljon puhutaan erottautumisesta. Se, kuinka kauan yksi CV saa keskimäärin katseluaikaa, varioi paljon. Väitetysti puhutaan vain sekunneista, mutta pienellä googlaamisella löytyi väitteitä kaikesta 5-30 sekunnin väliltä. Joka tapauksessa aikaa on rajallisesti, joten miten valjastaa sekunnit edukseen? ”Mitä vähemmän kikkailua, sen parempi. Tiiviisti vaan sisällöt ylös, esimerkiksi palstoja käyttämällä saa paljon sisältöä pieneenkin tilaan”, Riia vinkkaa.
Mutta mitä ansioluettelosta uskaltaa jättää pois? Kannattaako haettavan työn kannalta epärelevantit työkokemukset kirjata CV:hen vai jättää pois? Entä herättääkö aukot ansioluettelossa epäilyksiä? Anna ja Riia eivät tee omia johtopäätöksiä ansioluetteloiden aukkojen kohdalla, mutta toivovat kyllä hakijoilta avoimuutta. Molemmat näkevät tärkeänä sen, että hakija osaa jollain tavalla sanoittaa kunkin elämänvaiheen tärkeät opit ja merkitykset. ”Kyllä ammattimainen rekrytoija etsii ensisijaisesti ihmistä. Ihmisillä voi olla elämässä erilaisia tilanteita, kuten vaikka sairastumisia tai vanhempainvapaita. Tärkeää on, että osaa sanoittaa ne merkitykset sen päätöksen takaa. Jos vaikka oot pitänyt sapattivapaan ja etsinyt itseäsi Intiassa joogaretriitissä, niin se on ihan fine, kerro meille mitä opit siellä!” Anna kertoo.
Oman haasteensa rekrytoijille tuovat myös ansioluetteloiden kaiken kirjavat tittelit, kun samaa työtä saattavat tehdä myyjä ja sales warrior, HR-asiantuntija ja happiness coordinator, sisällöntuottaja ja creative content unicorn. Tällaisessa tittelien villissä viidakossa voi olla vaikea arvioida hakijoiden osaamista ja kokeneisuutta. Titteleitä tärkeämpää onkin se, että hakija osaa selvästi kirjata hakemukseen kunkin työtehtävän merkittävimmät osa-alueet, mahdolliset vastuualueet ja vaikkapa onnistumisenkokemukset.
To call or not to call – jääkö puhelulla mieleen?
Useimmissa työilmoituksissa on merkittynä soittoaika, jolloin rekrytoivalle työnantajalle voi soittaa kysyäkseen lisätietoja avoinna olevasta paikasta. Mutta epäselvää on se, kuinka innokkaana puheluita otetaan vastaan ja jääkö puhelun avulla todella paremmin rekrytoijan mieleen. ”Se erottuvuustekijä puhelussa on jonkin verran vähentynyt, sillä joidenkin paikkojen kohdalla puhelin pirisee taukoamatta. Siinä puhelussa pitää todella olla joku hyvä oivallus tai kysymys, jotta sillä erottautuu”, Anna sanoo. Puhelun osalta HR-asiantuntijoilla on vinkkinsä myös rekrytoijalle: ”laita selkeä soittoaika ilmoitukseen ja varaa se aika oikeasti niille puheluille. Ole läsnä niissä puheluissa”.
Haastattelutilanne on kahden kauppa
Kun työilmoitus ja työhakemus on saatu kuntoon, on aika siirtyä tositoimiin: haastattelutilanteeseen. Riia peräänkuuluttaa johdonmukaisuutta: ”ole haastattelussa sama tyyppi kuin mitä olit hakemuskirjeessä ja CV:ssä”. Itsetuntemus auttaa läpi työnhakuprosessin ja sitä kannattaakin ihan tietoisesti kehittää. ”Feikata ei kannata, sillä riskinä on, että saat työpaikan ja joudut feikkaamaan loppuajankin!”
Paljon puhutaan haastateltavan jännityksestä, mutta harva ymmärtää, että tilanne on jännittävä myös haastattelijalle. Haastattelu on kaikin puolin inhimillinen tilanne, jossa ihmiset kohtaavat toinen toisensa. Haastattelijan tehtävä ei ole tentata tai hiillostaa hakijaa, vaan haastattelijakin toivoo haastateltavan onnistuvan: ”me ollaan se henkilö sinne kutsuttu, joten jo jollain tavalla pidetään sitä henkilöä sopivana ja halutaan se mukaan”, Riia kertoo.
Yhtä lailla kuin haastattelija, myös haastateltava tunnustelee ja tutkii tilanteessa sopivuutta. On kaikkien edun mukaista, että hakija kokee aidosti sopivansa työhön. On siis ehdotonta, että haastattelussa muodostuu dialogi, jossa molemmilla osapuolilla on mahdollisuus kysyä.
”Tää on vähän tällaista sutenöörin hommaa, parinvalintaa. Kahden välinen kauppa”, Anna nauraa.