Kesä­työt­tö­myys ei ollut vaihtoehto

Kesä­blo­gi­sar­jas­sam­me ker­rom­me suo­ma­lais­ten uraih­mis­ten tari­noi­ta hei­dän kesä­työ­ko­ke­muk­sis­taan, kun kaik­ki ei men­nyt­kään ihan nappiin. 

Astun sisään Maa­her­ran Maka­sii­nin näyt­tä­vis­tä ovis­ta ravin­to­la Ros­te­riin. Ravin­to­la uhkuu vin­ta­ge-tun­nel­maa ja moder­nia mut­ta rou­he­aa fii­lis­tä. Kape Aihi­nen näyt­tää kii­rei­sel­tä lasin taka­na ja räplää puhe­lin­taan. ”Moi, meil­lä oli sovit­tu­na blo­gi­haas­tat­te­lu”, sanon. ”Ai oliks se tänään? Okei, hei mä lai­tan tän vies­tin lop­puun Tomi Björc­kil­le ja tuun sit­ten. Istu vaan vaik­ka ton­ne loo­siin odot­ta­maan”, Kape huikkaa.

Kari ”Kape” Aihi­nen on lukui­sis­ta tv-ohjel­mis­ta tut­tu kok­ki, keit­tiö­mes­ta­ri, keit­to­kir­jai­li­ja ja ravin­to­loit­si­ja. Kapea on näh­ty muun muas­sa Kaap­paus keit­tiös­sä, Kädet­tö­mät kokit, Kata­stro­fi­kok­ki ja Kok­ki­so­ta ‑ohjel­mis­sa. Kai­hi­sen luot­saa­ma KKS Res­tau­rants ‑yhti­öön kuu­luu mui­den lisäk­si Turun Ros­ter-ravin­to­la sekä aivan pian oven­sa avaa­va ravin­to­la Ver­sion. ”Niin siis­tiä, että täs­tä voi vih­doin puhua ihan oikeal­la nimel­lä! Hel­sin­kiin, Unio­nin­ka­tu 14:ään auke­aa”, Kape ker­too ja selit­tää, että aiem­pi vies­tit­te­ly Björc­kin kans­sa liit­tyi Ver­sion-ravin­to­lan julkistukseen.

Kape on Suo­men menes­ty­neim­piä ja kuu­lui­sim­pia kok­ke­ja ja ravin­to­loit­si­joi­ta. Mut­ta kun­nioi­tet­ta­va CV ei ole tul­lut tyh­jäs­tä: ”Kyl­lä tähän väliin on mah­tu­nut mon­ta pit­kää päi­vää keh­nol­la pal­kal­la”, Kape kuvailee.

Kesä­töi­tä taka­tuk­ka liehuen

Kapel­le kesä­työt ovat olleet itses­tään­sel­vyys, ja työ­ko­ke­mus­ta löy­tyy aina man­si­kan ja her­neen poi­min­nas­ta nur­mi­kon leik­kuuseen ja lap­sen­vah­din teh­tä­viin. Nuo­ruus­vuo­det pie­nes­sä Nousiais­ten kun­nas­sa ovat muo­van­neet Kapen näke­mys­tä työn­teos­ta: ”Siel­lä kaik­ki teki duu­nia, moni maan­vil­je­lyn paris­sa. Ei sil­lon todel­la­kaan ollut vaih­toeh­to, että ei menis töi­hin”. Työ ei ollut ainoa asia, joka Nousiai­sis­sa piti tuol­loin olla: ”Piti olla mopo tai keva­ri, piti kuun­nel­la hevi­musiik­kia ja olla taka­tuk­ka. Taka­tuk­ka oli sopi­va, kun se ylet­tyi takaa­ta suu­hun”, Kape kuvai­lee ja näyt­tää, miten taka­tu­kan piti ulottua.

”’Fai­ja anna manii’ ei ollut vaihtoehto”

Väril­li­siä pikee­pai­to­ja ja epä­mo­ti­voi­vaa duunia

Muu­ta­man kesän Kape viet­ti isän­sä yri­tyk­ses­sä tul­laus­ten paris­sa. Sii­tä työs­tä muis­to­na on vähän nolo­ja ja epä­mää­räi­siä tun­te­muk­sia: ”mä en oikeen vie­lä­kään tie­dä mitä mä siel­lä tein”, Kape nau­raa. Työs­sä Kapen teh­tä­vä­nä oli vii­kon­lop­pusi­jai­suu­det: ”Mä lähin­nä tuu­ra­sin sel­la­sia mim­me­jä siel­lä. Ne oli hyvän­nä­kö­siä, ja mua nolot­ti kun jou­duin koko ajan soit­te­le­maan niil­tä neu­vo­ja. Mua hävet­ti se, etten tajun­nut mitään, vaik­ka olin toi­ma­rin poi­ka”, Kape sanoo. Hyvän­nä­köi­siä toi­mis­ton mim­me­jä Kape vokot­te­li eri­vä­ri­set pikee­pai­dat pääl­lään, jot­ka nyt aiheut­ta­vat häpeän punaa kasvoille.

Vaik­ka työ tul­laus­ten paris­sa ei ollut Kapel­le sitä mie­lui­sin­ta hom­maa, on työ anta­nut tär­kei­tä vink­ke­jä tule­vai­suu­den ura­va­lin­noil­le. Kapel­le tär­ke­ää on näh­dä kon­kreet­ti­ses­ti teh­dyn työn hedel­mä – oli se sit­ten laa­ti­kol­li­nen kerät­ty­jä man­si­koi­ta tai luk­susan­nos ravin­to­las­sa. ”Mä en ymmär­tä­nyt sii­nä tul­laus­hom­mas­sa sitä mun lop­pu­tu­los­ta, se ei moti­voi­nut”.  Samas­sa Kapel­le sel­key­tyi aja­tus sii­tä, että toi­mis­to­työs­ken­te­ly ei ole hän­tä var­ten, vaan tule­vai­suu­den työs­sä pitää olla toi­min­taa ja vähän vaa­ral­li­sia tilanteita.

Asen­teel­la eteenpäin

Vuon­na ‑92 Kape pää­si ravin­to­la­kou­luun ja oli vai­kean pää­tök­sen edes­sä, kun monien kiin­nos­ta­vien vaih­toeh­to­jen jou­kos­ta piti vali­ta se hou­kut­te­le­vin. Vaih­toeh­dois­sa oli aina­kin säbän pelaa­mis­ta, tyt­töys­tä­vää ja kokin uraa. Vii­mek­si mai­nit­tu veti pisim­män kor­ren ja sil­lä tiel­lä ollaan edel­leen. Kou­lun pen­kil­tä ei tosin suo­raan astut­tu huip­pu­ko­kin vir­kaan, vaan töi­tä on teh­ty ham­paat irves­sä vuo­sien ajan.

Kape perään­kuu­lut­taa­kin kär­si­väl­li­syyt­tä ja oike­aa asen­net­ta: ”Kyl­lä sii­nä saa men­nä tosi mon­ta vai­het­ta, ennen kuin pää­see lait­ta­maan kir­ve­liä kyyh­kyn­rin­nan pääl­le. Puo­li vuot­ta tein Savo­ys­sa 07–01 ‑vuo­roa seit­se­mä­nä päi­vä­nä viikossa.”

”Kyl­lä sii­nä saa men­nä tosi mon­ta vai­het­ta, ennen kuin pää­see lait­ta­maan kir­ve­liä kyyh­kyn­rin­nan päälle.”

Kesä­työ­tään isän­sä yri­tyk­ses­sä Kape ei juu­ri­kaan enää muis­te­le: ”Se oli vaan sel­la­nen pakol­li­nen, että saa tas­ku­ra­haa”, ja jat­kaa, ”unel­ma­duu­ni tulee kyl­lä siel­tä, mut­ta ennen sitä pitää innos­tua muis­ta­kin duuneista”.

Kari ‘Kape’ Aihi­nen on suo­ma­lai­nen kok­ki, ravin­to­loit­si­ja, keit­tiö­mes­ta­ri ja keittokirjailija.

Mil­lai­sia kesä­muis­to­ja sul­le jää tule­vas­ta kesäs­tä? Kurk­kaa avoi­met työ­paik­kam­me Var­si­nais-Suo­men, Uuden­maan ja Pir­kan­maan alu­eel­la tai jätä avoin kesä­työ­ha­ke­mus, ja start­taa tule­va kesä Hen­ki­lös­tö­lii­gan kans­sa! Lis­tauk­set ja avoi­met kesä­työ­ha­ke­muk­set löy­dät tääl­tä.